Zabaikalskin jalkeen matkustimme pitkan matkan junalla Chitan kautta Irkustkiin. Matka kesti noin 35 tuntia yhteensa. Naimme upeita maisemia junan ikkunasta, Baikal-jarven rantoja ja pikkukylia. Vietimme nelja paivaa Baikal-jarvella olevalla uskomattoman kauniilla Olkhonin saarella, joka on venajan suurimman vahemmistokansan pyha paikka, yksi maailman viidesta shamanistisesta pisteesta. Kavimme saarella Irkutskista kasin, joka on itaisen Siperian yksi suurimmista kaupungeista ja jota on ennen kutsuttu myos idan Pariisiksi. Eilen illalla saavuimme sateiseen ja kylmaan Tomskiin, joka tana aamuna nayttaa todella mukavalta poutasaassa.

Vietamme Tomskissa muutaman paivan ja teemme myos paivaretken laheiseen pikkukylaan. Tomskista matka jatkuu Yekaterinburgin kautta Moskovaan, ja sielta Suomeen.

Toisen paivan vietimme safarityylisessa tiikeripuistossa, jossa ajettiin kalteribussilla puiston halki. Bussista pystyi ruokkimaan vapaina liikkuvia siperiantiikereita. Puiston tarkoitus oli  sopeuttaa elaimet villiin luontoon mika ei oikein sopinut yhteen vallitsevan meiningin kanssa. Aanekkaat isomahaiset typerat kiinalaisaijat huusivat ja melusivat kissoille ja eraat jopa sylkivat tiikerien paalle. Samat aijat heittivat tyhjia pulloja tiikerien paalle. Onneksi muut bussilaiset eivat nayttaneet hyvaksyvan tata. Vihaksi pisti. Puiston "vartija\kuski" naytti mallia miten tiikereita harnataan lihapaloilla. Semmoinen paikka.

Muuten Harbinista jai hyva maku. Kiertelimme kauniissa puutarhapuistossa monta tuntia ihaillen kukkaistutuksia ja veistoksia. Valitettavasti taallakin rauha oli vain hetkittaista. Joka lyhtypylvaassa oli kautin josta soi kovalla aanella yksi kappale toistona. Laulu oli kiinalaista populaarioopperaa, jossa vahalahjainen mezzosopraano kiekui jatkuvalla liioitellulla vibraatolla. Oikeasti, Suomessa tama olisi tulkittu jonkinlaisena pilana. Miksi juuri tuo kappale, niin kovaa ja niin monta kertaa?

Vietimme yon junassa ja saavuimme aamulla laajan aron ymparoimaan Manzhoulin rajakaupunkiin. Emme viihtyneet kaupungissa pitkaan ja naiset nauttivat lahinna saamastaan perusteellisesta kasvohoidosta. Siihen kuului hieronta kasvojen lisaksi koko vartalolle. Madre kavi viela jalkahoidossakin.

Ylitimme rajan seuraavana aamuna kiinalaisessa bussissa joka oli taynna tavaraa ja ihmisia. Ylitys sujui yllattavan juoheasti vaikka passejamme syynattiinkin tarkkaan. Kaikki auttoivat toisiaan tavaroiden kannossa. Meidankin kuorma on kasvanut jo lahes liian suureksi. Kannamme kolmea rinkkaa ja kahta isoa reppua. Tavaraa alkaa olla hieman liikaa. Yksi kasilaukku tosin katosi lahtohassakassa Harbinin juna-asemalla laukkujen lapivalaisussa. Onneksi siella ei ollut mitaan tarkeaa.

Saavuimme eilen puolilta paivin Venajan puolelle Zabaikalskiin. Saa oli sateinen ja harmaa niin kuin  siperialaiselle kylalle  sopii. Yritimme jatkaa matkaa samana iltana, mutta paasemme lahtemaan vasta tana iltana tayden junan vuoksi. Nytkin saimme vain istumapaikat yojunaan. Onneksi jatkoyhteys Irkutskiin on makuupaikoilla paivajunassa, joka jatkaa matkaa Chitasta heti sinne saavuttuamme. Voimme sitten nukkua paivaunia.

Itse asiassa tama viivytys osoittautui onnenpotkuksi. Kokemus on ollut tosi kiinnostava, suorastaan upea. Jo hotellimme osoittautui perivenalaisen kotoisaksi, pitsiverhoineen, kukallisine paivapeittoineen ja kiiltavine tapetteineen. Ikkunasta nakyi trans-siperialaisen ratapihan takaa avoin aromaisema vihreine kukkuloineen. Ilma muuttui tana aamuna kirpean aurinkoiseksi ja keskipaivalla jo mukavan lampimaksi. Kyla on viela taynna kauniita joskin rahjaisia puutaloja. Kadut ovat paakatua lukuunottamatta kuoppaisia hiekkateita ja roskia on paljon. Naimme karpasten ymparoiman jaykistyneen kissanraadonkin. Jotain viehattavaa tassa paikassa kuitenkin on. On kuin olisi tehnyt aikamatkan 40 vuotta taaksepain. Lehmia on kaduilla ja autokanta koostuu muutamaa hienoa maasturia lukuunottamatta Volgista ja vanhoista Ladoista. Ymparoivat kukkulat ovat nyt viela vihreita. Taivas  nayttaa laajalta, on syvan sininen ja poutapilvien taplittama. On ihmeellista miten suuren kulttuurirajan ylitimme 5 kilometrin rajamatkalla. Olemme nyt paljon lahempana suomalaista perahikiaa vaikka matkaa sinne on viela n. 9000 km.. Naiset ovat taalla nuorena kauniita ja hoikkia, mutta jotain kummallista tapahtuu noin kolmissakymmenissa. Yhtakkia he pulskistuvat ja vanhenevat kovasti. Miehilla ei oikein suju hyvin. Joka jatkalla nayttaa sunnuntai-aamuna olevan pullo kadessa.  Kavimme laheisella hautuumaalla, jossa ennatysta piti eras terasvaari (80v). Valtaosa miehista ei elanyt yli 60 vuoden. Naimme lukuisia parikymppisia vainaitten muistomerkkeja. Onko kyseessa viina, puutteellinen tai kallis terveydenhuolto  vai itsemurhat? Ehka naiden yhdistelma. Naiset elavat tekemamme hautuumaatutkimuksen perusteella noin 15 vuotta vanhemmiksi. Zabaikalskissa ei taida menna hyvin. Opaskirjamme mukaan Venajan keskimaarainen elinianodote miehilla on 60,4 ja naisilla 74 vuotta.

Kylan kirkko oli pieni, sininen puurakennus. Katolla oli pellista tehty kupoli ja pieni ortodoksinen risti. Sisustus oli vaatimaton, mutta kaunis. Pitsiverhon aarella istunut sympaattinen, huivipainen rouva  antoi meille ikonin kuvan matkaan suojelemaan. Sytytimme muutamat kynttilat ja lahdimme takaisin auringonpaisteeseen. Loysimme taman internet paikan neuvojen avulla tehdashallin sisapihalta. Kuten jo aiemmin totesimme, netti on kaikkialla. Kylassa on muuten erittain neuvostohenkinen sodan voittomonumentti. Obeliski, punatahti ja oikea panssarivaunu lasten leikkikentan vieressa.

Ruokakin muuttui kertaheitolla. Soimme aamiaiseksi rasvassa kelluvat paistetut munat ja kuivaa leipaa makkaralla. Pistimme maan tapojen mukaisesti paalle viela runsaasti suolaa. Lounaaksi naisille kevyempaa rasvaista kaalisoppaa. Mina soin tuhdin perunamuusin (kartoffelpyree) ja jauhelihapihvin (katlet). Harasov! Nyt edessa tuskallinen matka istumapaikoilla yojunassa Chitaan. Kello on taalla muuten 8 tuntia Suomen aikaa edella, mutta jo huomenna olemme tunnin lahempana kun ylitamme yhden 10 aikavyohykkeesta. Matka jatkuu, kiitos kivoista kommenteista. Palaamme niihin myohemmin. 

Taalla Aarne Tanninen, Siperia.

Perilla Harbinissa perhe naytti meille hotellin aseman laheisyydessa. Tama oli kuitenkin melko kallis ja lopulta paadyimme erittain halpaan, mutta vahan ankeaan perhehotelliin. Yosta maksamme yhteensa 8 euroa, mutta meilla on kaksi huonetta ja tuulettimet. Suihkusta tulee niin kuumaa vetta, etta varmasti tulee puhtaaksi. Aamu kului pankkia etsiessa, silla vain yksi pankki vaihtaa rahaa taalla yli kolmen miljoonan asukkaan kaupungissa. Tanaan olemme kierrelleet kaupungissa, joka on mielestamme todella mukava ja viihtyisa. Kavelykatu halkoo kaupunkia kohti jokea, jonka rannalla on myos hieno promenadi. Jokihan saastui viime vuonna pahasti myrkkypaastosta ja kaupunki joutui sulkemaan juomaveden moneksi paivaksi. Voi vain kuvitella, minkalainen tilanne oli, kun nain iso kaupunki joutui ostamaan kaikki vetensa pulloissa.

Nyt kiertelimme kivalla torilla, josta sai grilliherkkuja ja muuta syotavaa. Toisella puolella myytiin vaatteita ja rihkamaa. Tunnelma oli vilkas, ihmisia oli paljon.

Eilen aamulla lahdimme jo kiinanmuurille, silla Madre ei osoittanut mitaan vasymyksen merkkeja. Bussimatka Simotain muurille kesti hurjat nelja tuntia/suunta, vaikka matkaa oli vain 110 km. Saa naytti kurjalta, mutta toivoimme sen paranevan perille paastyamme. Aluksi kipuaminen sujuikin pilvisessa, mutta sateettomassa saassa, mutta kohta alkoi jo rankkasade. Olimme ostaneet kertakayttosadetakit, mutta ne eivat kestaneet niin kovaa sadetta. Kymmenen kilometrin matka vanhaa, kunnostamatonta muuria pitkin osoittautui hankalaksi. Kipusimme rappusia ylos alas, valilla kiipesimme metrin korkuisia askelmia ja voimat vahenivat ukkosen jyristessa. Perille saavuttuamme olimme likomarkia, nalkaisia ja vasyneita. Saavuimme bussille viisi minuuttia ennen aikataulun mukaista maaraaikaa. Ostimme kuivat tiimi t-paidat (muurin kuva edessa), ja huomasimme bussissa ettemme olleet ainoat neronleimauksen saaneet. Puolilla matkustajista oli samanlainen t-paita, jossa luki: "I climbed the great wall". Kiva matkamuisto unohtumattomalta matkalta!

Tama muurinpatka oli sama, jonka mina ja Kristian olimme jo kiivenneet aiemmin aurinkoisessa saassa. Maisemat olivat hienot sateessakin, pilvet puikkelehtivat kukkuloiden valeissa. Paluumatkalla epaonni jatkui. Bussi odotti tunnin kahta uupunutta matkustajaa, jotka eivat koskaan saapuneet. Kun vihdoin paasimme matkaan, tien tukki liikenneonnettomuus. Emme paasseet ohi, ja jouduimme tekemaan u-kaannoksen ahtaalla tiella. Ajoimme toista, pitempaa ja mutkaisempaa tieta hurjaa vauhtia. Yhtakkia kuulimme kovan pamahduksen, rengas meni puhki. Ajoimme rikkinaisella, renkaalla viela noin viisi kilmotria kunnes saimme vararenkaan vaihdettua. Olimme perilla hotellilla iltakymmenelta, muutamaa tuntia aiottua myohemmin. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, Madrekin sai kokea todellista kiinalaista meininkia heti ensimmaisena paivana!

Tanaan olemme syoneet pitkan aamiaisen. Paikat ovat vahan hellina, mutta (me naiset) suuntaamme kohta hierontaan. Sitten lahdemme tutustumaan lisaa Pekingiin, josta enemman ensi kerralla!

Hieno reitti, jossa sai tuntea korkeuden hyvin, luolan katon alla ilmaa 30 metria.

Tassa valmistaudutaan kiipeilyyn eraan koulun pihalla Kuala Lumpurissa.

Maisema eraan reitin huipulta.

Venepoika nostaa ankkurin lahtiessamme Tonsailta iltahamarissa.

Lisaa hienoja reitteja!

Liiallinen matkustus ei ole hyvaksi kenellekaan.

Tassa toivottu toinen

 kuva Oonasta, Jennyn serkusta.

Tama kissa oli yksi kamppiksistamme Tonsain bungalossa.

Kiipeilya Tyrolean wallilla, reitin nimi Missing Snow.

Taimioille kaikille paljon terveisia ja kivaa reissua teillekin, kunhan saatte maaranpaan sovittua!

AAA kerholle runsaasti onnea tulevan kampan johdosta. Kuulostaa aivan upealta! Ei varmaan kivempaa paikkaa keksi akkia kuin Naantalin puutalomiljoo, Annikkikin saa mukavan rauhallisen kasvuympariston. Tullaan sitten teille asumaan kun oma vuokrakamppa rupeaa kyllastyttamaan.

Marchen: Valitettavasti jatimme pennut huoneeseemme emonsa kanssa lahtiessamme. Ne tottuivat meihin hyvin ja lahto oli hieman haikea. Hotellivaki lupasi huolehtia heille suojaisan majoituksen. Kissat tulevat huolehtimaan rotista varmaan jo piakkoin.

Olemme nyt vihdoin poistuneet Raileyn niemelta, joka tuntui eristyneisyytensa ja maisemiensa vuoksi saarelta. Tama oli aika mielenkiintoinen kokemus, asuimme melkein kuukauden palmujen katveessa pienessa tunkkaisessa bungalossamme ainoana paamaaranamme kiipeilla ja nautiskella lammosta. Voimme hyvin ymmartaa ihmisia jotka viettavat taalla useita kuukausia minimibudjetilla keskittyen kiipeilyyn taysilla. Tama oli taysin huoletonta ja rentoutunutta aikaa. Eras islantilainen tuttavamme Tonsain rannalta on ostanut kotimaastaan asunnon ja vuokraa sita lyhentaen silla asuntolainaansa ja rahoittaen nain samalla asumisensa krabilla. Han on asunut nain jo viisi vuotta niemella. Se olisi meillekin kylla liikaa!

Viimeisina paivina sateet loppuivat taas. Paatimme yrittaa reissun paatteeksi hankalampia reitteja, ja Jennyn onnistui liidata harjoittelupaivan jalkeen 6b+:n reitti puhtaasti, ilman lepotaukoja. Itse yritin vikana paivana 7a+:n reittia mutta aika ja voimat loppuivat kesken ja jouduin pitamaan yhden levon joka yrityksella. Tutustuimme useisiin mukaviin ihmisiin ja kenties tapaammekin heita tulevaisuudessa. Tuli sellainen olo, etta tanne pitaa viela palata. Nain kesalla vakea oli todella vahan verrattuna kuivaan talveen, jolloin useimmat eurooppalaiset suuntaavat Thaimaaseen talvea pakoon. Tunsimme miltei kaikki Tonsain rannan asukit lahtiessamme.

Hyppasimme viimeisen kiipeilypaivan paatteeksi veneeseen joka vei meidet krabin laheiseen Ao Phra Nangiin ja sielta bussilla Krabille. Hemmottelimme itseamme ja otimme ilmastoidun huoneen  ja ripustimme kosteat vaatteemme kuivumaan. Lammin suihkukin tuntui mukavalta vaihtelulta. Puhtaan huoneen taytti heti tunkkainen meille ominainen tuoksu, joka lopulta haihtui kun puolihomeiset vaatteemme kuivuivat ilmastoidun huoneen kuivuudessa. Lahdimme tana aamuna liikkeelle liian myohaan. Ensimmainen bussi Hat Yaihin, josta junamme lahtisi, oli myohassa vajaan tunnin. Lisaksi bussissa huomasimme, etta netista printtaamamme junaliput olivat Malesian ajassa. Eli matkustamme tana yona bussilla Kuala Lumpuriin. Tuli 20 euroa takkiin ja epamukavampi matka, kun myohastyimme junasta, mutta matkalla  ei voine ottaa pikku vastoinkaymisia hirvean vakavasti.  Lisaksi bussissamme on mukavan nakoiset istuimet jalkatuilla ja vain kolme penkkia vierekkain.

Olemme kumpikin edellisesta hyvin nukutusta yosta huolimatta olleet todella vasyneita koko paivan. Luulen, etta yli kolmen viikon jatkuva fyysinen rasitus purkautuu nyt. Pistamme kiipeily ja muita kuvia tulevien kolmen paivan sisalla, kunhan paasemme taas Elinan perheen hoivaan!