Nukuimme aamulla pitkaan ja rupesimme aamiaisen jalkeen tinkaamaan paikallisten kanssa kyydista laheiselle vuoristojarvelle, Yihun Lhatsolle. Saimme sopuhintaisen kyydin kahden moottoripyoran kyydissa. Ajoimme kovaa vauhtia kauniiden maisemien vilistaessa ohi. Kuskiemme lahdettya takaisinpain, laheisesta jurtasta kuului Tiibetinkielinen tervehdys "thatsi delek". Vanha nainen viittoi meita vieraaksi sisalle jurttaan. Jurtan keskella oli savesta tai maasta tehty liesi josta savu kohosi teltan keskiosan aukon kautta ulos. Vanha mies ja poika istuivat reunoilla olevilla patjoilla. Meille tarjottiin ihanaa jakin maidosta tehtya paksua jugurttia sokerin kera, munkin tapaista friteerattua leipaa jossa oli aavistus valkosipulia ja jakinmaito teeta. Tunnelma oli todella mukava ja ystavallinen. Kiitimme kovasti ja suuntasimme jarvea kohti. Se oli henkeasalpaavan kaunis. Veden vari oli intensiivisen turkoosi. Jarvea ymparoi teravat lumihuiput ja havumetsat. Loysimme myos useita siirtokivilohkareita, jossa kiipeilin. Lahdimme jarven toista paata kohti ja saimme seuraksemme hyvaluonteisen ja miellyttavan kulkukoiran, Paukun (nimi on meidan antama). Jakit eivat tykanneet Paukusta ja ne hyokkailivat sen peraan. Meita ne vaistivat pelokkaan oloisesti. Jarven toisessa paassa jaiseen veteen ja Jennykin kasteli varpaansa. Paukku nukkui hiekalla auringossa. Kavelimme viela tovin nahdaksemme ylapuolellamme kohoavan jaatikon ja sen paksun lumimassan peittaman huipun.  Jouduimme valilla kahlaamaan ja hyppimaan kirkkaiden sulamisvesipurojen yli. Soimme evaat (myslipussit amsterdamin hotellista) ja palasimme auringonpaisteesta, nestehukasta ja korkeudesta vasyneena takaisin. Olimme karayttaneet naamamme. Korkealla aurinko on petollisen voimakas. Perilla reittimme alussa meidat kutsuttiin taas syomaan, nyt pieneen puumokkiin. Meille tarjottiin rukiin kaltaista jauhoa johon sekoitettiin sokeria ja jakin maidosta kirnuttua voita. Jakin voi oli aika voimakkaan makuista, mutta kummatkin soimme suut jauhosta kuivina kohteliaasti hymyillen. Jakin voissa on hieman valkohomejuustomainen maku. Pian helpotukseksemme kuppoihimme sekoitettiin ruskeaa Tiibetilaista teeta jota sotkimme sormillamme kuivaan massaan.  Ruuan maku muuttui yllattaen huomattavasti tasaisemmaksi, suorastaan herkulliseksi. Teehenkin sekoitettiin voita. Sitten meidat kyydittiin takaisin Manigangoon 3 yhden moottoripyoran paalla. Mainittakoon viela, etta saimme eilen maistaa kuivattua jakin lihaa. Se maistuu koiranruualle, jalkimaku on tonnikalamainen. Jenny pisti oman palansa vaivihkaa taskuun. Seuraavana paivana Paukku-koira sai siita makupalan.