etta on kulunut jo 10 paivaa viime paivityksesta? No, taalla samassa paikassa ollaan ja samoja juttuja tehdaan. Kiipeilty on paljon ja vietetty myos rantaelamaa. On taalla jotain jannaakin tapahtunut, nahtiin nimittain pieni taifuuni merelle noin viikko sitten. Itse olimme juuti kiipeilemassa,  mina Jenny seinalla ja Kristian varmistamassa rannalla. Pahin ongelma tahan asti on olulut se, miten paasee seinalle ilman etta kengat ovat hiekassa, mutta nyt tulikin hikiset paikat kun taifuuni lahestyi suoraan meita kohti noin puolen kilometrin paasta. Se oli kapea, pitka vesitorni, joka nousi ylos pilviin asti. Kristian laski minut nopeasti alas, jatimme jatkot seinalle ja juoksimme nopeasti suojaan rantabaariin. Sielta katselimme taifuunia. Se ohitti jopa pari kanoottia, joissa olijat tapasimme myohemmin. He olivat olleet aivan kauhuissaan, silla taifuuni oli ohittanut heidat hyvin lahelta. Tuuli ei ollut kuitenkaan tuntunut heidan kohdallaan. He olivat nahneet kanoottimatkallaan myos satoja jattikokoisia meduusoja, joiden pariin he eivat halunneet uiskentelemaan. Me naimme valtavan jattihamahakin ikkunamme ulkopuolella. Se on kammenen kokoinen, ja silla on valtava verkko ihan seinamme vieressa. Katsomme aina iltaisin, etta se on yha siella, eika vaijymassa meida sangyssamme. Tanaan olimme matkalla tekemaan deepwatersoloingia, mutta kun paasimme saarelle, siella oli liian isot aallot emmeka pystyneet menemaan varsinaisille kiipeilypaikoille. Palasimme pettyneina takaisin ja palasimme Tonsain kallioille. Kristian kiipesi tanaan parhaan reittinsa ikina, 7a:n ranskalaisella kiipeilyasteikolla. Kivaa! Itsekin paasin 6b+:n ylakoydella ylos asti, vaikkakin lepasin valilla. Iltaisin istumme usein rantabaarissa, jossa on bampualustat ja tyynyt lohoilya varten. Kynttilanvalossa on kiva jutella paivan tapahtumista tuttujen kanssa. Olemme tutustuneet mukaviin ihmisiin, erityisesti tuoreeseen aviopariin Wesiin ja Janeen Australiasta.