Jaimme viimeksi siihen, kun olimme tulleet Yangshuohon ja juuri asettuneet hotelliimme. Bussiasemalla meidat houkutteli mukaansa mies joka tarjosi halpaa ja mukavan nakoista hotellihuonetta aivan keskustassa, mutta sivukadulla, pois melusta. Hotelli olikin mukava, tosin hinta oli hieman kalliimpi, 5 euroa/huone/yo. Samainen mies houkutteli meidat lahtemaan seuraavana paivana jokiajelulle. Han kertoi meidan olevan erittain onnekkaita. Hotellin 10 -vuotis synttarit olisivat huomenna ja saisimme risteilyn puoleen hintaan. Normaalin 30 e sijasta vain 15! Maksoimme 10e/hlo.  Matka oli aika ovela. Aamulla seitsemalta meidat haki mies polkupyoralla hotellilta ja heitti meidat perakarryssaan bussiasemalle. Siita hyppasimme julkiseen bussiin joka vei meidat tunnin ajon jalkeen eraaseen kylaan, risteilyn lahtoasemaan. Taalla odotimme yltyvassa sateessa kahdestaan puoli tuntia ennen kuin loput ryhmasta saapuivat. Saimme kuulla kanssamatkustajiltamme, etta olimme maksaneet kaksinkertaisen hinnan. Kauniiden maisemien lipuessa ohi sadattelimme ja vannoimme viela oikaisevan taman vaaryyden. Tyhmia turisteja oli huijattu! Onneksi risteily oli hieno. Naimme Yangshuota ymparoivia kalkkikivikallioita, jotka nousevat pystysuoraan usein yli sadan metrin korkeuteen tasaisilta riisipelloilta. Naimme myos maiseman joka on 20 Yuenin seteleissa! Meille kerrottiin, etta alue on vanhaa merenpohjaa ja on syntynyt vedenpinnan laskeutuessa eri kivilajien huuhtouessa pois. Kalliot jaivat pystyyn ja tayttavat nyt epatodellisen nakoista maisemaa. 

Seuraavana paivana jouduimme edelleen tuskailemaan flunssaisina kaupungissa. Yangshuo on reppumatkalaisten suosima kohde ja se nakyy katukuvassa. Sympaattisen pikkukaupungin osa, jossa asumme on taynna kahviloita ja baareja. Taalta saa matkamuistoja, jaateloa ja lansimaisia aamiaisia. Varsinainen syy tulla Yangshuoon on sen ymparisto. Taalta kasin voi tehda upeita pyoraretkia minne suuntaan vain. Maisemat ovat takuuvarmasti hienot. Matkalla voi pulahtaa uimaan hitaasti virtaavaan Li-jokeen. Flunssasta huolimatta olimme vakaasti paattaneet lahtea kiipeilemaan. Kavimme vertaamassa hintoja kiipeilyliikkeissa ja paatimme kaikkien kamojen vuokraamisen sijasta ostaa koyden ja  yhdet valjaat. Tarvitsisimme niita Suomessa ja saimme ne taalta halvalla. Lisaksi saimme tosi halvan vuokran muille tarvikkeille.

Kolmantena paivana paasimme vihdoin kiipeilemaan! Hyppasimme pikkubussiin ja suuntasimme matkamme kohti Wine Bottle Cliff:ia. Taalla kiipeilemaan paasee tosi katevasti. Pyorallakin menee maksimissaan puolisen tuntia per suunta. Kallioita on useita ja reitteja viela enemman. Potentiaalia uusille reiteille on rajattomasti. Alueella on kiipeilty vasta melko lyhyen aikaa, joten reitteja syntyy jatkuvasti lisaa. Jaimme bussin kyydista ja kavelimme tulvivan riisipellon poikki kohti edessamme nousevaa kalliota. Kiipeily oli tosi hienoa. Kalliossa on isoja aukkoja ja tippukivia joista saa otteen aivan erilailla kuin suomalaisesta kiteisesta graniitista. Otteet vaihtelevat runsaasti ja taalla paasee kokeilemaan myos ulospain kallistuvia reitteja, koska otteet ovat parempia. Kiipesimme yhta koydenpituutta, korkein reitti oli 26 metria. Mina (Kristian ) kiipesin edella ja pistin sulkurenkaan kiinni kalliossa olevaan pulttiin ja pujotin koyden  sulkurenkaasta roikkuvaan toiseen sulkurenkaaseen. Talla tavoin etenin laittaen varmistuksia parin metrin valein. Ylhaalla laitoin koyden kiinteaan ankkuriin. Ankkurissa on kaksi pulttia ja metalliketju niiden valissa. Talla tavoin Jenny paasi kiipeamaan niin, etta han paasi kiipeamaan ylhaalta laskeutuvalla koydella. Talloin ei tule edes metrin tiputusta otteen lipsahtaessa. Tosin koytemme on niin joustava, etta tiputus tuntuu kuitenkin aika jannittavalta, silla joustoa tulee kahdeksan prosenttia koyden mitasta.