Täytyy vielä laittaa kuvia suosikkikohteista matkaltamme. Aluksi mainitsinkin tuossa viimeisessä postauksessa Maningangon, jossa ihana vuoristojärvi sijaitsi. Ennen kuin pääsimme järvelle asti, meidät kutsuttiin tähän jurttaan
 


juomaan jakinmaitoteetä ja syömään leipää.

Tämä mies tarjoili, heillä oli vain kaksi kuppia jotka hän kävi pesemässä meitä varten.


Vaimo ei halunnut kuvaan. Pata porisi jurtassa mukavasti kun saavuimme sisälle.

Järvestä näittekin jo kuvan, tässä samasta paikasta mutta eri puolelta järveä:
 


Saimme patikalle mukaan myös seuralaisen:



Tosi mukava koira oli. Jakit tosin inhosivat sitä, ja hyökkäilivät koiran päälle. Silloin meillekin tuli kiire ;)



Nämä suloiset lapset tapasimme paluumatkalla, ja heidän vanhempansa kutsui meidät mökkiinsä syömään tosi hyvää ruokaa. Lisäksi tarjolla oli jakinrasvaa, jota sekoitettiin ruisjauhon väriseen ja tapaiseen jauhoon, lisäksi sai laittaa joukkoon teetä halutessaan. Aluksi nypin jauhoa rasvaan ja yritin syödä valkohomejuuston makuista taikinaa, mutta kun se ehkä näytti vaivalloiselta (vaikka yritin urheasti hymyillä) niin sain joukkoon teetä ja maku parani huomattavasti. Annoimme heille kiitokseksi halvat minikiikarit, jotka aiheuttivat valtavaa ihmetystä ja iloa!

Seuraavaksi vielä yleisiä maisemakuvia Sichuanista ja bussimatkoilta.

Tällainen maisema oli tyypillinen:


Munkkeja jonkun luostarin lähettyviltä:


lapset esittelivät taitojaan:


Huipuilla oli aina värikkäitä rukousliinoja, kyltissä näkyy korkeus merenpinnan yläpuolella
5050 m.


Liput olivat upean näköisiä!