Taalla ollaan, ollaan jo tavattu tatimme perhe ja nukuttu yksi yo. Elina on aitini sisko, Gill hanen miehensa, ja lisaksi perheeseen kuuluu Oona 11 vuotta ja Robin 13 vuotta.

Terveisia Oonalta Suomeen: Mita Annikki-vauvalle kuuluu, onko han soponen? Meilla on pikkuyllatys hanelle. Jojo, mita kuuluu? Jonas, miten piirtaminen sujuu? Julia, onko kivaa, kun on ajokortti? Nora, Kumpi on soposempi, Annikki tai Fanny-koira? Eeva, miten keittaminen sujuu, onko jouluruoka hyvaa? Tomi, Tekeeko mieli kanacurrya? Mummi, minulla on ikava sinua. Vaari, miten sina ja Marja voitte? Minulla on ikava myos teita. Anna ja Antti, onko Annikki kiltti? Onko Annikkia helppo hoitaa? Cesilia, muistatko minua, Oonaa? Olin kaksi vuotta sitten Suomessa. Mita Helimammalle kuuluu? Soili, minulla on ikava! Mita aiot tehda kesalla? Henkka, minkalainen tyo on, ja onko sinulla tyttoystavaa? Sari ja Mauri, harmi kun te muutatte. Oona kertoo Malesiasta: Taalla oli tylsaa, ennen kuin Jenny ja kristian tuli. On satanut paljon, ennen kuin Jenny ja Kristian tuli. Kun Jenny tuli, oli ihanaa, kun sade loppui.

Taalla on yhta kuumaa kuin Hainanissa Sanyassa. Lento meni hyvin, tosin se oli puolitoista tuntia myohassa. Soin koneessa kanaa ja riisia, Kristian soi rapuja ja mustekalaa. Han soi kolme annosta, koska oli niin nalkainen. Tahan mennessa olemme vain jutelleet kuulumisia perheen kanssa, emmehan olleet nahneet kahteen vuoteen ja Gillia jopa viiteen vuoteen. Olen vieraillut perheessa jo kaksi kertaa aikaisemmin, joten paikka on tuttu. Myos Kristian on kaynyt taallajo kerran. Tama kaksi viikkoa tulee olemaan ihana hengahdystauko matkustamisesta, tarvitsematta huolehtia periaatteessa mistaan kaytannon asioihin liittyvasta. Huomenna meidan taytyy tosin kayda Venajan konsulaatissa hakemassa muutosta viisumimme paivamaariin. Nyt olemme laheisessa ostoskeskuksessa nettikahvilassa, netti on taalla ihanan nopea. Lapset (ja Kristian) pelaavat peleja, mina -inhoan peleja- ihmisena hoidan tata blogipuolta.

Hmm, mitakohan viela. Pekingissa emme tehneet mitaan erikoista, koska mina olin yhden paivan kuumeessa ja seuraavan paivan vaan lepasin. Kuume jannitti minua vahan, koska kuulimme, ettei Kiinasta paase ulos maasta kipeana. Onneksi kuume oli yhdessa illassa ohi. Kavimme yhdessa suuressa puistossa kiipeilemassa ja Kristianin tyopaikalla, jossa han tyoskenteli ennen matkaamme. Peking on niin kaaoottinen paikka, etten oikein viihtynyt siella. Kaikki oli tosi vaikeaa loytaa, ja tuntui etta joka puolella on vain isoja teita. Ruuhkat olivat kamalat, josta syysta kaytimme metroa tosi paljon. Se oli myoskin tosi paljon selkeampaa kuin bussien kaytto, koska metrokarttaa on helppo lukea ja aina tiesi minne menee. Lennamme takaisin 11.8, jolloin pitaa varmaan kayda ainakin Summer Palacessa ja Taivaallisen rauhan aukiolla, joissa emme viela kayneet. Pekingissa meilla saattaa olla lukijoille viela eras yllatys takataskussa...

Malesiassa aiomme ottaa tosi rennosti, ja nauttia sukulaistemme seurasta. Jos saamme pian poltettua cd:n voimme laittaa heistakin kuvia tanne, jos he antavat (emme ole kysyneet viela lupaa). Suomen sukulaiset olisivat varmaan innoissaan! Lapset ovat kasvaneet kovasti viime nakemasta. Oonalla on aivan upeat, mustat kiharat! Hanta vahan pelotti, etta napraan niita koko ajan, kun kaikki kuulemma tekevat niin. Robin voitti taannoisen arvauskisan, ja han sai palkintonsa taalla, HIM:n konserttitaltioinnin vcd:lla.