Suurin viimeaikaisista tapahtumista on uuden matkalaisen liittyminen seuraamme. Lensimme kolme paivaa sitten Kuala Lumpurista Pekingiin, ja seuraavana paivana Kristianin aiti, alias Madre, laskeutui Istanbulin kautta Pekingiin savusumuun. Lampotila oli vahan vajaa 40 astetta, ja nakyvyys erittain huono. Hengitysilma on taalla vahan eri luokkaa kuin Suomessa. Vastaa kuulemma 70 tupakan polttamista paivassa - onneksi ollaan vaan lomalla taalla. Asumme Saga Youth Hostellissa, viiden hengen yhteishuoneessa. Kamppikset vaihtuvat koko ajan. On mielenkiintoista kuunnella heidan tarinoitaan maailmalta, silla monet ovat matkoilla kuukausikaupalla. Talla hetkella huoneessamme asuu hollantilainen ja ranskalainen mies.

Eilen aamulla lahdimme jo kiinanmuurille, silla Madre ei osoittanut mitaan vasymyksen merkkeja. Bussimatka Simotain muurille kesti hurjat nelja tuntia/suunta, vaikka matkaa oli vain 110 km. Saa naytti kurjalta, mutta toivoimme sen paranevan perille paastyamme. Aluksi kipuaminen sujuikin pilvisessa, mutta sateettomassa saassa, mutta kohta alkoi jo rankkasade. Olimme ostaneet kertakayttosadetakit, mutta ne eivat kestaneet niin kovaa sadetta. Kymmenen kilometrin matka vanhaa, kunnostamatonta muuria pitkin osoittautui hankalaksi. Kipusimme rappusia ylos alas, valilla kiipesimme metrin korkuisia askelmia ja voimat vahenivat ukkosen jyristessa. Perille saavuttuamme olimme likomarkia, nalkaisia ja vasyneita. Saavuimme bussille viisi minuuttia ennen aikataulun mukaista maaraaikaa. Ostimme kuivat tiimi t-paidat (muurin kuva edessa), ja huomasimme bussissa ettemme olleet ainoat neronleimauksen saaneet. Puolilla matkustajista oli samanlainen t-paita, jossa luki: "I climbed the great wall". Kiva matkamuisto unohtumattomalta matkalta!

Tama muurinpatka oli sama, jonka mina ja Kristian olimme jo kiivenneet aiemmin aurinkoisessa saassa. Maisemat olivat hienot sateessakin, pilvet puikkelehtivat kukkuloiden valeissa. Paluumatkalla epaonni jatkui. Bussi odotti tunnin kahta uupunutta matkustajaa, jotka eivat koskaan saapuneet. Kun vihdoin paasimme matkaan, tien tukki liikenneonnettomuus. Emme paasseet ohi, ja jouduimme tekemaan u-kaannoksen ahtaalla tiella. Ajoimme toista, pitempaa ja mutkaisempaa tieta hurjaa vauhtia. Yhtakkia kuulimme kovan pamahduksen, rengas meni puhki. Ajoimme rikkinaisella, renkaalla viela noin viisi kilmotria kunnes saimme vararenkaan vaihdettua. Olimme perilla hotellilla iltakymmenelta, muutamaa tuntia aiottua myohemmin. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, Madrekin sai kokea todellista kiinalaista meininkia heti ensimmaisena paivana!

Tanaan olemme syoneet pitkan aamiaisen. Paikat ovat vahan hellina, mutta (me naiset) suuntaamme kohta hierontaan. Sitten lahdemme tutustumaan lisaa Pekingiin, josta enemman ensi kerralla!