Tama kuva on Serxusta, (ks. kirjoitus alempaa). Kuva otettiin, kun olimme paivamatkalla jeepin kyydissa yhdessa kiinalaisen tyton Ivyn kanssa. Temppeli oli ensimmainen kohde, ja meilla kavi tuuri, kun osuimme temppeliin juuri munkkien harjoitusten aikana. He istuivat temppelin sisapihalla ryhmissa, ja yksi iski aina kasiaan yhteen muiden istuessa maassa. Ivy kertoi, etta he karkoittivat pahoja henkia iskemalla kasiaan yhteen.

Nyt olemme Lijiangissa. Olemme viettaneet taalla jo kolme yota ja nelja paivaa, ja tana iltana olemme lahdossa eteenpain. Saavuttuamme bussiasemalle, meita vastassa oli nainen, joka tarjosi mukavan nakoista asuinpaikkaa. Otimme tarjouksen vastaan, ja valinta osuikin oikeaan, hostellimme oli huippukiva! Se sijaitsi keskella vanhaa kaupunkia. Talo oli 150 vuotta vanha naxi-talo (naxit ovat paikallinen vahemmistoryhma. Heidan kulttuurinsa on matriarkaalinen, ilmeisesti yksi viimeisista toimivista maailmassa, naiset saavat vaihtaa rakastajaa vapaasti, ja heilla on muutenkin keskeinen rooli yhteisollisessa paatoksenteossa). Keskella taloa oli kaunis sisapiha, ja meidan huoneemme oli ylakerrassa ikkuna sisapihalle pain. Huoneessa oli oma vessa ja suihku. Kaupunki on todella mukava ja rento, ja siksi kai vietimmekin taalla niin kauan. Vanha kaupunki on kunnostettu vuoden 1996 maanjaristyksen 7 richteria jalkeen todella upeasti. Kadut ovat kapeita mukulakivin paallystettyja, ja niita reunustaa sievat pikkutalot ja puukujat. Joka puolella virtaa vesi pienia kanaaleja ja jokia pitkin, ja niiden yli menee kauniita kaarisiltoja. Paikka on tupaten taynna turisteja, joka on pieni miinus. Sivukauduilla on rauhallista ja mukavaa. Illalla syttyvat punaiset paperilyhdyt. kaupunkia reunustaa kaunis vuoristo. kavimme hostellistamme vuokraamilla pyorilla 8 km kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa pikku naxikylassa, Baishassa. Paikka oli erittain idyllinen, siella oli juuri sadonkorjuu meneillaan. Kuten arvaatte, olemme siirtyneet huomattavasti lampimampaan ilmastoon, paivalla on noin 25 astetta. Baishassa korjattiin satoa kasin, viljasta tehtiin nippuja niittamisen jalkeen ja ne vietiin harkien tai pikkutraktorien avulla kuivamaan talojen ylisille. Kavimme kurkkaamassa yhteen sisapihaan, jossa oli kanoja ja possuja. Tapasimme myos maailmankuulun tohtori Ho:n, joka parantaa paikallisia ja ulkomaailaisia yrteillaan. Monty Pythonin Michael Palinkin on kirjoittanut hanesta Himalaja-kirjassaan. Tohtori Ho oli erittain miellyttava ja ystavallinen vanha mies. Han tarjosi meille teeta kutsuttuaan meidat sisaan yrtintuoksuiseen vastaanottoonsa. Ostimme itsekin yrttiteeta minun ainaiseen matkavaivaani, virtsatietulehdukseen. Katsotaan toimiiko! Minun pitaa juoda teeta kolme kertaa paivassa 40 paivan ajan. Teen pitaisi kuulemma tasapainottaa myos verensokereitani. 

Kavimme myos erittain kauniissa, mutta kalliissa puistossa, jossa oli jarvi keskella ja ymparilla paljon pienia paviljonkeja. Kiipesimme puistossa aika korkealle maelle, matka kesti noin puoli tuntia. Oli hienot nakoalat. Tanaan ostimme JackWolfskinin untuvatakit, jotka olivat aidot. Maksoivat vain 35 e. Postitimme ne jo Suomeen, toinen isalleni ja toinen Kristianille. Isi; kay katsomassa valmistajan sivuilta, malli on Normandy jkt.

Nyt kohti Kunmingia, yobussilla makuuasennossa, jee!