Terve vaan kaikille, tässä pariskunnan ruma puolisko. Kirjoittan tässä elämäni ensimmäistä blogijuttua.
Saimme tänään kuulla viikkoa ennen lähtöämme, että emme kerkeä hakea 3 kuukauden viisumia Venäjälle. Voiton päivän aiheuttamat pyhät naapurimaassamme estävät viime hetken yrityksemme saada pidempi viisumi. No, ei se mitään. Päätimme, että menemme venäjälle sitten 1.7. ja lähdemme maasta ennen 1.8. Joten vajaan 3kk: n reissu tästä on tulossa. Tilanne on siinä mielessä jännä, että meidän Kiinan viisumimme loppuu 20 päivää ennen Venäjän viisumin alkua. Joten toivotaan, että saamme pidennyksen haettua Pekingistä. Jos emme saa lisäaikaa Kiinaan pitää hakea varmaan viisumi Mongoliaan ja viettää siellä 20 päivää. Mikäs siinä! Katsotaan miten käy. Saimme muuten viisumit näin viime tingassakin kätevästi Suomi-Venäjä ystävyysseuran kautta. Kiitos vaan sinne! Venäjällehän vaaditaan nimittäin kutsu ja tämän hankkimisessa matkatoimistot ovat kyllä aika korvaamattomia ihan omatoimimatkaajallekin.

Muuten olemme alkaneet hahmotella reittiämme Kiinassa ja se voisi kulkea Pekingin viisumihässäköiden ja nähtävyyksien jälkeen kohti Lhasaa tiibetissä. Olisi upeaa tehdä muutaman päivän vaellus vuoristossa. Pekingistä on aukeamassa junayhteys Lhasaan heinäkuussa. Matka kestää silloin vain kaksi päivää. Itse pitää vielä käyttää hitaampia junia. Niissä on toisaalta  sitä hauskaa maanläheistä meininkiä,  jota intialaisissakin  junistakin löytyy. Voisimme palailla kohti Shanghaita Yangtzea pitkin. Viime kerralla jäi tekemättä 3:n päivän risteily Chongqingistä wuhaniin. Maisemat matkalla on kuulemma varsin hulppeat. Toisaalta myös silkkitien ympärillä sijaitseva läntinen Xinjianin alue kiehtoo islamilaisen kulttuurinsa ja upean luontonsa vuoksi. Pitää ruveta etsimään halpoja lentoja varmaan mikäli  haluamme käydä niin kaukana. Uskon jotenkin että se olisi vaivan arvoista.

Kerromme taas lisää kunhan häslinki vielä tiivistyy ennen lähtöä. Moi.