18.5. Emme saaneet makuupaikkoja, joten nukuin tuskin tuntiakaan. Lueskelin matkaopasta ja kuuntelin musiikkia Jennyn nukkuessa tapansa mukaisesti paremmin. Tuolit olivat kovat ja pystysuorat. Saavuimme vasyneena hiekkavuorten yumparoimaan xiningiin, sekin silkkitien varrella. Kavimme ostamassa bussiliput yushun kauppakaupunkiin. Bussi lahtisi neljan tunnin paasta ja matka kestaa 22 tuntia. Yushu sijaitsee Qinhaissa lahella tiibetin rajaa. Koska nousisimme vuoristoon kavimme tavaraostoksilla: Kiinan armeijan lampopaidat ja paksu takki irtosivat 5 eurolla.Ruuaksi tilasimme jalleen tuurilla sianvatsaa chilikastikkeella ja valtavan kulhon soppaa jossa makasi kokonainen kala. (Kiitti vaarille vinkista. Olemmekin jo viisastuneet ja tehneet samoin kuin suosittelit ja kayneet keittiossa. Itse asiassa ruoka on ollut viime paivina aivan mahtavaa.) Sitten alkoi jannittava bussimatka. Bussiin oli angetty kahteen tasoon kolme sankya vierekkain. Me makasimme aivan takana, ja valilla moykkyisen tien toyssyt nostivat meidat 10 senttia ilmaan kunnes turvavyo nappasi kiinni. Bussi oli saastainen (polyiset ja rasvaiset sangyt). Kummallakin kutisi paikat.  Muuten matkustus asento oli erittain mukava, matkahuolto jaa kakkoseksi. Juuri nukkumaanmenoaikaan radiosta rupesi soimaan tiibetilainen itkuvirsi, mutta oikeastaan se oli ihan tunnelmallista. Emme tajunneet akklimatisoitua kunnolla ennen bussimatkalle lahtoa. Olisi pitanyt yopya noin 3km korkeudella kerran. Emme arvanneet, etta bussi viettaisi suurimman osan (15tuntia) 4-4,7km korkeudella. Seurasin korkeutta suunnon kellolla. Saimme kummatkin lievan vuoristotaudin. Olo oli seuraavana paivana heikko ja paata sarki vietavasti. Buranalla ja levolla maaranpaassamme 3700 metrissa siita selvittiin.  Matka oli kuitenkin upea. Katselimme kirkkaita tahtia illalla ja aamulla naimme ensimmaiset lumihuiput ja paimentolaiset. Alue on asukkaiden, luonnon ja kulttuurin puolesta taytta tiibettia vaikka emme ole lainkaan Tiibetin virallisten rajojen sisalla. Se vaatii matkustamista luvan kanssa ja turhaa paperi hassakkaa. Omatoimimatkaaminen siella ei ole virallisesti luvallista. Perilla yushussa podimme pahoinvointiamme yon yli. Meilla on ollut myos onni tutustua paikallisiin jotka ovat auttaneet meita monissa kaytannon jarjestelyissa.

19.5. Aamulla lahdimme Yushusta kohti Serxua, joka sijaitsee Sichuanin maakunnan luoteis nurkassa. Nousimme jalleen 4500 metriin kitisevassa pikkubussissa. Ylatasangolla kaikki asukit olivat paimentolaisia perinteisine vaatteineen. He asuvat jurtissa, teltoissa, joiden ymparille on rukousliinoja pahoja henkia karkottamaan. Naimme runsaasti jakkeja, lampaita, hevosia. Myos muutama valtava korppikotka liiteli bussimme ohi.Siipien vali oli mahdollisesti yli 2m.  Lisaksi olemme nahneet kotkia, haukkoja, pienia jyrsijoita jotka juoksevat kolosta toiseen arolla, lintuja valtellen. Tasankoa ymparoivat lumihuiput ja keskella virtasi joki. Kuulostaa aika hurjalta, mutta tama on ollut yhta national geographicin dokumenttia Yushun jalkeen. Alue on avattu ulkopuolisille 1999, joten vuosisatoja vanhat perinteet pukeutumisessa ja uskonnossa elavat edelleen. Tosin moottoripyorat ovat kova juttu, ja hieman yllattaen loysimme myos taman pienen internet paikan Serxusta, joka muistuttaa polyisine katuineen hieman villia lantta. Matkalla bussissa yritimme kommunikoida mukavan Budhalais munkin kanssa ja soitimme hanelle Aphex Twinin ja Katri Helenan musiikkia. Munkki selvasti tykkasi jalkimmaisesta enemman. Etenkin Katson autiota hiekkarantaa sai hanet hymyilemaan. Han oli vanhan aitinsa kanssa palaamassa pyhiinvaellukselta Lhasasta, tiibetin paakaupungista. Perilla Serxussa han kutsui meidat majoittumaan munkkien asuntolaan nimellista korvausta vastaan. Paikka on erittain siisti ja huomattavasti edellisia hotellejamme kivempi. On myos erikseen mainittava etta tiibetilaiset ovat erittain iloisia ja ystavallisia ihmisia.  Aamiaisen jalkeen lahdimme takalaisen maasturin omistajan kyydissa kohti laheista luostaria. Viela hieman ohuesta ilmasta huppelissa kavelimme kohti porttia. Sisalta kuuluva melu voimistui koko ajan. Ovelta naimme satakunta nuorta munkkioppilasta laiskimassa kasiaan yhteen ja huutavan pahat henget karkottaakseen. Seurueemme ja munkkioppilaat tuijottivat hammentyneen huvittuneena toisiaan. Tosin mekkala ja laiskiminen jatkuivat. Meilla on taalta videopatkaa jota vois katsella kun palaamme. Kavimme myos temppelin sisalla. Ajoimme viela nurmi tasangon halki kohti toista n. 2km pitkaa rukousmuuria joka oli koottu pienista kivenpalasista. Tuhansiin kiviin oli kaiverrettu tuhansia buddhalaisia kirjoituksia. Lahella asustavat paimentolaiset kutsuivat meidat teelle jurttaan. Aikamoista.